Kasvitieteellisestä näkökulmasta jäkälät eivät muodosta itsenäistä taksonomista yksikköä, vaan niitä kuvataan levien ja sienten symbioosiksi. Jokaiselle näistä organismeista on annettu tehtävät tässä yhteydessä.Sieni luo kasvun sisäosan ja suojaa leviä kuivumiselta ja mekaanisilta vaurioiltaLevät puolestaan tuottavat sokeria (fotosynteesin prosessissa) ja tarjoavat siten ravintoa.
Jäkälällä ei ole juuria, joiden kautta ne voisivat imeä vettä, eikä niitä ole suojattu millään tavalla kuivumiselta. Ne imevät vettä kuin sieni sateesta tai sumusta ja muuttavat sen myöhemmin tarvittaessa sumuksi ja selviävät vaikeista hetkistä lepotilassa. Tämä on tavallaan jäkälän pitkäikäisyyden salaisuus, sillä edellä mainitulla taktiikalla ne voivat selviytyä useita kymmeniä vuosia
Tietysti, kuten voit helposti arvata, jäkälien kasvuvauhti on hyvin hidasta. Aika ei kuitenkaan näytä heille mitään merkitystä, mistä on osoituksena mm. se tosiasia, että nämä ovat organismeja, jotka asuvat lähes kaikissa paikoissa maapallolla primitiivisistä ajoista lähtien.
Jäkälät ovat uraauurtavia organismeja, koska ne kasvavat olosuhteissa, joissa muilla organismeilla ei ole mahdollisuuksiaNiitä löytyy puista, kivistä, betonista. Ne kasvavat vanhoilla aidoilla ja katoilla, ensi silmäyksellä muistuttaen kuorta tai jopa hometta.
Joskus ne pilaavat peitetyn esineen, joskus tekevät siitä kauniimman, on varmaa, etteivät ne aiheuta haittaa kasveille. Koska jäkälät eivät ole loisia, ne eivät ime vettä tai ravinteita isäntäkasveistaJotkut jäkälälajit pitävät hapanta kuusen, koivun tai leppäkuoresta, toiset taas vaahteran tai seljan emäksistä.
Jäkälät ovat luotettavia ilmansaasteiden bioindikaattoreita. Ne ovat erittäin herkkiä erityisesti rikkiyhdisteille eli teollisuuden ja autoteollisuuden päästöille.Siksi näitä organismeja ei juuri esiinny pitkälle teollistuneissa taajamissa ja kaupunkien keskustoissaMaassamme asuu noin 1600 jäkälälajia, joista monet ovat tiukan suojelun alaisia.
Kuinka jäkälät hankkivat uusia maita
Jäkälät muodostavat talluksia, jotka koostuvat tiiviisti yhteen kietoutuneista langoista, jotka suojaavat leviä. Levän alla on ydin, joka on kerros löyhästi sitoutuneita sieniä.Jäkälän alaosassa on tahmeita karvoja, jotka yhdistävät kehon alustaan Mielenkiintoista on, että jäkälät voivat lisääntyä seksuaalisesti ja aseksuaalisesti
Jos jäkälä lisääntyy epäseksuaalisesti, jäkälähiukkaset leviävät tuulen tai sateen vaikutuksesta. Tätä tarkoitusta varten kasvu luo erityisiä rakenteita pintaan. Nämä ovat isidioita, eli pieniä kartion muotoisia kasvaimia, jotka irrotettuna voivat muodostaa uuden organismin,ja soredia (alias bluffit), eli yksittäisiä leväsoluja, jotka on kietoutunut rihmastohyfeen muodossa, muodossa jauheesta. Tuuli kantaa niitä.
